Ripari...

Jippii. Kesällä se on edessä. Kyllä, ripari. Tänään oli toinen ripari tapaaminen, ja meil oli se tuolla kirkossa. Ensin istuttiin ja kuunneltiin kaks tuntii saarnaa ja sen jälkeen kiipeiltiin ympäri kirkkoa, mm. sinne ylös torniin, kuulemma johonki 16 metrin korkeuteen. Apua. Ja mulla on tajuton korkeenpaikankammo ja ahtaat paikatki ahistaa. Nii että siellä mä rohkeena (ainakin leikisti) reippailin portaat ylös ja alas ja koko kiipeemisen ajan tuntu et kohta mä pyörryn. Ku oltiin taas päästy takas alas ja seistiin tukevalla kirkon lattialla niin mun polvet löi loukkuu ja jouduin ottaa seinästäki tukee. Siis mikä idea tässä kaikessa oli, jos saan kysyä? Niin, ja sitten meijän rippipappi on vaihtanu työpaikkaa eikä tule meille. Hurraa. Mä odotin tota tapaamista koska meitsi ainaki diggas siit papist. Joo no sitten käppäiltiin seuriksel syömään ja tekee jtn ihme juttui. Ruoka oli siis ihan hirveetä. Yäk. Nään varmaan painajaisii siitä. Siis se oli varmaan jo kertaalleen syöty, siin spagetin seas oli sellasii peukalon kokosii lihaklönttei ja jtn vanhoi kasviksii, herneetki oli väriltään lähempänä ruskeeta ku vihreetä. Noh, nyt ollaan taas turvallisesti kotona ja mummi ja pappa on meillä, joten mun täytyy mennä.